"Tehokkain tapa pilata päivä on hyvän leivän toivossa kävellä leipäkaapille vain huomatakseen, että maukkaan paahtoleivän sijasta pussissa onkin enää jäljellä vain kantapalat, joita kukaan ei halua. Kantapalojen olemassaolon tärkeys onkin asetettu kyseenalaiseksi. Tein pientä tutkimusta; yksikään ystävieni talouksista ei tunne tarvitsevansa kantapaloja. Tulokset olivat itseasiassa päinvastaisia. Jokainen vastaaja oikeastaan toivoi pääsevänsä eroon näistä turhakkeista. Ne aiheuttavat turhaa päänvaivaa, suoranaista vittuuntumista ja yksinkertaisesti nälkiintymistä. Mutta miksi nämä hirvitykset ovat vieläkin leipäpusseissamme ja päiviemme pilaajina?
Itse tuotteesta, mainonnasta, nettisivuista ja pakkauksesta päätellen tuotteen kohderyhmään kuuluvat perheenäidit, jotka ostavat tuotetta hyvinvoinnin toivossa perheelleen. Mutta miten käy kun paahtoleipäpussissa on jäljellä enää kannat? Äiti on säästänyt ne aamuksi lapsille - osaksi hyvyyttään, osaksi koska ei itse näitä halunnut syödä - mutta miten reagoivat lapset, kun huoltaja yrittää tyrkyttää heille näitä epäkelpoja viipaleita? Aamupala on tunnetun fraasin mukaan päivän tärkein ateria, mutta miten nyt lapset jaksavat koulussa, kun eivät huolineen näitä hirveitä kannikoita ruoakseen? Koulumenestyshän tällaisessa kärsii, fyysisestä sekä henkisestä kehityksestä puhumattakaan.
Mutta onko vika lapsissa kun eivät syö? Vai äidissä kenties, hänhän ei ollut ostanut lapsilleen syötäväksi kelpaavaa leipää?
Vika on eittämättä paahtoleivän valmistajissa. He tietävät, ettei kantapaloja kukaan koskaan tulisi syömään, mutta miksi he siitä huolimatta tunkevat nämä paahtoleipäviipaleiden irvikuvat mukaan kelvollisten yksilöiden joukkoon?
Yksi sana: salaliito. Niin pahalta kuin tuo kuulostakin, pidän tätä todennäköisenä vastauksena tähän vitsaukseen. Nyt kun olemme todenneet kantapaloista lapsille aiheutuvat koulutukselliset menetykset, voimme olettaa etteivät leipätehtailijat halua Suomen nuorison kehittyvän älyllisesti täyteen ihmisen mittaan. Suomen nuoret jäisivät siis, epäkorrektia ilmausta käyttäen, henkisesti vajaiksi. Entä mitä tämä hyödyttäisi leipävalmistajia?
Heidän eläkeikänsä pysyy korkeampana, kun ei ole älykästä ja koulutettua, nuorempaa ja vetreämpää väestöä heidän työpaikkojaan viemässä. He kokevat meidät nuoret, Suomen toivon, uhkana itselleen. He varjelevat asemaansa säilyttämällä painajaismaiset kantapalat pusseissa.
Ne perkeleet."
Löysin arkistojen kätköistä oman tekstini vuodelta 2006. Tällaisina hetkinä sitä miettii että mitä hemmettiä mä olen vetänyt tuolloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti